Olipa kerran poika, joka sai isältään syntymäpäivälahjaksi filmikameran.

Syntymäpäiväkortti
Syntymäpäiväkortti

Kamera avasi tälle 13-vuotiaalle pojalle maailman, jota katsottiin ulkopuolelta kameran etsimen läpi. Se näytti pojasta kovin erilaiselta, kuin se maailma mihin hän oli tottunut katsellessaan sitä pelkästään omien silmiensä avulla. Tällä hyvin yksinkertaisella kameralla poika aloitti jotain sellaista, joka tulisi kulkemaan mukana läpi koko hänen elämänsä.

Omakuva 1987
Omakuva 1987

Kameran etsimen läpi poika pystyi itse päättämään mitä halusi milloinkin nähdä, kokea ja tuntea juuri sillä hetkellä. Paperille suurennettujen valokuvien saapuminen kesti tuolloin viikkoja. Ne olivat pojan ja hänen perheensä varoihin suhteutettuna varsin kalliita.

Kasa valotettuja filmirullia odotti useasti tilaisuutta päästä kehitettäväksi.

Onnistunut paperille tulostettu kuva oli konkreettinen esine, jonka avulla pystyi palaamaan siihen hetkeen, jossa se oli etsimen läpi vangittu ja siksi pojalle tärkeä.

Vuodet vierivät, mutta valokuvaus pysyi mukana välillä toki hiipuen, mutta sitten taas uudestaan syttyen uuteen merkittävään rooliin pojan elämässä. Pojan kasvaessa mukaan tuli järjestelmäkamera, valokuvien suurentaminen ja kehittäminen koulun yhteydessä toimivassa valokuvauskerhossa.